Aadam odotti jalat jännityksen jäykkänä aulan lepotuolilla. Hän oli vasta täyttänyt 33 ja sai sen kunniaksi isältään odottamattoman kutsun toimistolle. Aadamin isä, Fidi, oli itse itsensä työllään rikastuttanut miljonääri, jota monet nimittivät pyramidihuijariksi. Aadam välitti syytöksiä enemmän isänsä äkkipikaisuudesta ja etäisyydestä. Lapsuuden varjot olisivat oikeuttaneet repimään kutsun kahtia ja vieläpä polttamaan sen, mutta kolmikulmainen postikortti oli puhunut suuresta yllätyksestä. Ehkä isä vihdoin eläköityisi 66-vuotiaana. Ehkä hän haluaisi Aadamista yrityksen johtajan. Ehkä Aadam saisi tietää miten…
– Herra Vedna ottaa teidät nyt vastaan, huikkasi aulaneiti tiskin ja kulmikkaiden lasiensa takaa.
Aadam nytkäytti itsensä liikkeelle mukavan epämukavasta tuolista ja käveli sveitsiläisellä suklaalla koristellun tiskin ohi hissejä kohti. Lattialaatan pomppiva kuviointi ei vähentänyt huimausta ja huonoa oloa tippaakaan. Muistutti isästä, Aadam pohti ja ohitti hissiä ympäröivät kuuset.
– Muistakaa, kerros 30!
Tietysti 30. Hänen isänsä oli monta kertaa kironnut kuukaudet, jotka eivät itse tienneet miten pitkiä ne halusivat olla. Rahat isällä ainakin riittäisivät leikkaamaan kuukausista reunat pois. Leikkausoperaatiot oli näköjään aloitettu hissistä, koska painikkeita ei ollut ihan luvattua kerrosmäärää. Aadam liu’utti kalpeaa sormeaan kohotetuiden numeroiden päällä järjestyksessä: K3, 3, 6, 9, 12, 15, 18, 24, 27… 30. Kevyt painallus ja nappiin syttyi valo. Matka sai alkaa.
Matka tuolle oletetulle huipulle kesti puuduttavan pitkään. Missä kolmitahtinen hissimusiikki? Ja miksi kaksi kolmasosaa kerroksista on tyhjillään? Hänen isällään oli salaisuuksia jo koko Aadamin lapsuuden, mutta niinhän kaikilla vanhemmilla? Ainakin näin Aadam on halunnut jo kauan uskoa.
Tällä kertaa Aadam ei päästäisi isää helpolla. Eikä varmaan isä häntä. Ihan aluksi isä varmaan kysyisi, oletko käynyt haudalla?
– Ihan kohtuullisen usein, Aadam kuittasi tyynesti. Entäs sinä?
– Kuule poikani, eiköhän hypättäisi suoraan asiaan, herra Vedna väisti kysymyksen. Tiedät varmaankin, miksi olet täällä?
Aadam istui kieltävästi suuren puupöydän ääreen, jonka terävä kulma osoitti toimiston ovelle.
Fidi Vedna hymähti ja veti lipaston laatikosta esiin pienen nahkaisen rasian. Se oli täysin tavallinen, suorakulmion mallinen, tummanruskea rasia. Aadam hämmästyi näkyä. Hatusta, kengänkoosta ja kravatista lähtien isä oli ollut kolmella jaollinen koko elämänsä. Sormiakin oli yhdeksän.
– Katso tätä, poikani. Kaikki mitä minulla on tarjota ja kaikki mitä sinä vielä tulet olemaan.
Rasiassa oli pieni, pyöreä kaukoputki, jonka Aadam nosti varovasti käsiinsä. Mikä se on?
– Aseta se silmällesi ja katso suoraan minuun. Aadam ei nähnyt mitään erikoista, vaikka laittoi toisen silmänsäkin kiinni. Nyt isän terävä nenä oli vain lähempänä Aadamin silmien puhkomista.
– Usko, että voit nähdä koko totuuden ja niin siis myös näet. Poikani.
Kolmannella käskyllä Aadamin silmät täytti käsittämätön viisaus. Tietenkin!
3, 33, 333 ja 666, kolmiot, pyramidit, valtavat vuoristot, ÄÄRETTÖMÄT SYVYYDET, kvarkit ja bosonit, Eiffelin torni, Doritos™, hain evä, sahalaitainen hammas, AAΔAM, krokotiilin suomut, Daavidintähti, polygonit, nuolen kärki, miekan kärki, sodan merkki, rauhan merkki, Mercedes Benz™, Sirkusaakkoset®, kuusi, kuuset, liekki, SOTA, RAUHA, paarmat, fraktaalit, cocktailit, Jussi-paita, SALMIAKKI, prisma, Prisma™, delta, paperilennokit, Hornetit, triangeli, X, Y JA Z, Giza, paholaisen merkki, pahuus ja hyvyys.. AAΔAM!
AADAM! Lähde pois! Irrota otteesi! Kenen ääni tuo oli? Se oli tuttu… Eeva?
– Isä hei, Aadam irtautui transsista. Miksi kuulen Eevan? Mitä helvettiä tämä on?
– Päinvastoin. Et muista, koska olit 12, Eeva 21. En silloin vielä uskonut näkemääni totuutta, mutta isäsi synnit eivät unohdukaan yhdessä sukupolvessa. Tai kahdessa. Lupasin että… pelastan teidät…
Aadam ei halunnut kuulla loppua. Hän yritti työntää kaukoputken kauemmas, mutta se oli tarrannut kiinni hänen käsiinsä ja silmäluomeensa. Aadam nykäisi voimalla, mutta samalla kaukoputkesta työntyi miekka, pyramidi ja kokonainen krokotiili hänen silmäänsä. Samassa hetkessä putki repi Aadamin sielun ja tietoisuuden rikotun silmän kautta sisälleen. Aadam kaatui maahan huutamaan tuskissaan, mutta pian maassa oli pelkkä, verenpunainen A3-kokoinen nahka-arkki.
– Nyt elät ikuisesti. Sinuna olisin kiitollinen. Kaikki eivät pääsekään kirjoihin ja kansiin. Pian on oma vuoroni, Fidi lausui ja noukki arkin talteen, samalla taittaen sen kahtia.
Kaikki mitä Aadamista jäi, oli nyt puristettu kahden kaksiulotteisuuden väliin, äärettömän suureen kolmiulotteiseen vankilaan. Fidillä ei olisi kauaa jäljellä. Pojanpoika, Sam, täyttää kohta kolme.
Isä päätti Aadamin kärsimyksen ja lopetti lukemisen.
kirj. 1.11.2022