Novelleja ja muita lyhyitä
-
Suuruuden kuolema
Nahkahäntäiset luikkivat soraa potkivien saappaideni rahisevia askeleita karkuun. Rottakaksikko löysi lähellä istuvan kerjäläisen takin alta turvapaikan. Koditon ei katso päin, vaan jatkaa edessään siintävien metalliputkien tuijottelua lasittunein silmin. Vaistomaisesti käännän katseeni samaan suuntaan. Muistan kurssilta, että nämä jylhät tornit pystytettiin aikoinaan juhlistamaan vapauttamme. Niitä juhlittiin ja palvottiin. Ihminen oli voittanut yhden neljästä perusvuorovaikutuksesta: painovoiman. Tie…
-
Pelottomien puumaja
Saavuimme isoveljen kanssa tuon paljon puhutun puun juurelle. Se oli paljon valtavampi kuin laakson harjalta olisi saattanut kuvitella. Kahden aikuisen paksuiset juuret törröttivät maasta sellaisella tukevuudella, että ne olisivat voineet muodostaa vaikka oman pienen metsänsä. Ne näyttivät lukuisilta paksuilta sormilta, jotka tarrasivat hanakasti kiinni kuivaan maahan. Kokeeksi upotin omatkin sormeni multaan ja nappasin kourallisen. Leikki…
-
Myrkkyvahti
Vielä pieni kokeilullinen ruiskaisu ja neula olisi valmis. Tuttuun tapaan, sitä pitää vielä kevyesti töpäyttää etusormen kynsipuolella. Sillä puhdistetaan ylimääräiset lääkenesteet ruiskun mikroskooppisen terävästä kärjestä. Elämän viimeinen pisto tulee hoitaa huolella joka kerta. Ennen neulaa ja liuossekoitusta tuli valita oikeanlaiset mustat neopreenikäsineet kolmesta eri erästä ja asettaa kaksi paria ilmatiiviisti toinen toisensa päälle. Ennen hansikkaita,…
-
Sillan ja joen kahden puolen
Juhlasalin ovi kävi naristen ja päästi samalla kevään tuulta. Sisään astui pieni saattue. Raigar kätki tarkkaavaisuutensa ja esitti huomionsa riittävän vain edessään höyryävään lihakimpaleeseen, kuohua pursuavaan tuoppiinsa ja juhlasalin keskellä raivoavaan nuotion paukkeeseen. Raigar oli ansainnut päättömän ja julman taistelijan maineensa niittämällä kaksiteräisellä kirveellään sadoittain ruumiita sekä jättänyt jälkeensä lukuisia verentahrimia sukupuita. Verenhimo ei yleensä…
-
Portai portai
Osaavat kyllä rakentaa neonkylttejä ja muuta tyhjää sieluntäytettä, mutta eivät hissiä kerrostaloon! Kim kirosi itsekseen. Kävele hetki ulkona ja opit kyllä tunnistamaan sateenkaaren jokaisen sävyn. Kävele tässä talossa kaksi kerrosta alaspäin ja oma oksennuksesikin alkaa näyttää sävykkäältä. Tai toisivat edes ne kyltit tänne rappukäytävään. Siihen vilkkuvin valoin ”kerros 11, jaksat kyllä 아빠!” Kim osasi käydä…
-
Vaihtokauppa tienristeyksessä
Oranssi tuuli pauhasi jokaisen raon täyteen pölyä. Harvoin sitä ajattelee, miten polut ovat olemassa vain ihmisiä varten. Vai sittenkö toisinpäin? Riko ehti hyvin pyörittelemään vastaavia kysymyksiä mielessään. Ei ollut enää jäljellä muuta kuin reppu ja aikaa. Kilometrien peltotaival ei vieläkään antanut itsestään päättymisen merkkejä, mutta vaeltamaanhan hän oli tullutkin. Patikointia helpotti suuntien rajattu määrä –…
-
Pudonneet omenat
”Muistatko vielä sitä, kun istutettiin tuo omenapuu?” isä kysyi innoissaan. Muistanhan minä. Vaikka se oli vasta neljäs kesäni, olivat lapsuudenkodin ensimmäiset puutarhatyöt jääneet yllättävänkin kirkkaina mieleen. Lapsena tuo nurmen peittämä piha-alue oli ollut kuin ääretön, tutkimaton maailma: täynnä tilaa ja mahdollisuuksia yhtä kaikki. Oli se sitä kai edelleen. ”Muistan, joo.” ”Nuo uudet asukkaat eivät osaa…