Novelleja ja muita lyhyitä
-
Suuruuden kuolema
Nahkahäntäiset luikkivat soraa potkivien saappaideni rahisevia askeleita karkuun. Rottakaksikko löysi lähellä istuvan kerjäläisen takin alta turvapaikan. Koditon ei katso päin, vaan jatkaa edessään siintävien metalliputkien tuijottelua lasittunein silmin. Vaistomaisesti käännän katseeni samaan suuntaan. Muistan kurssilta, että nämä jylhät tornit pystytettiin aikoinaan juhlistamaan vapauttamme. Niitä juhlittiin ja palvottiin. Ihminen oli voittanut yhden neljästä perusvuorovaikutuksesta: painovoiman. Tie…
-
Vielä yksi peli
Katsoin ikkunassa näkyvää liikettä. Hämähäkki yritti taas kerran rakentaa seittiä haljenneen ikkunaruudun eteen. Ystäväni varasti huomioni keikkuen tuolillaan ja narisuttaen puulattiaa. – Tiedätkö muuten, miten sudet kesytettiin koiriksi? Siirsin katseeni takaisin puiseen ruudukkoon ja siitä vastapäisiin kasvoihin. Ystäväni kasvot loistivat kattolampun rätisevän oranssissa valossa, mutta silmät olivat tummat. Yritin olla välittämättä. Kerro toki, pudistelin päätä.…
-
Syö aina lautasesi tyhjäksi
Arvaamattomasti kaliseva kattilankansi liimasi Siirin katseen itseensä. Veistely sai nyt hetkeksi jäädä, kun hän nousi päättäväisenä seisomaan ja tarkkaili metallipintaa silmät kiiltäen. Isoisä oli monta kertaa kieltänyt nostamasta kantta, ettei kiehuva vesi roiskahtaisi päälle. Usein ajatuksella leikitellyt – mutta toistaiseksi uskaltamaton – tyttö aikoi toteuttaa suunnitelmansa tänään. Siiri oli löytänyt pirtin nurkasta juuri sopivan puupalikan,…
-
Kolmas poika
Aadam odotti jalat jännityksen jäykkänä aulan lepotuolilla. Hän oli vasta täyttänyt 33 ja sai sen kunniaksi isältään odottamattoman kutsun toimistolle. Aadamin isä, Fidi, oli itse itsensä työllään rikastuttanut miljonääri, jota monet nimittivät pyramidihuijariksi. Aadam välitti syytöksiä enemmän isänsä äkkipikaisuudesta ja etäisyydestä. Lapsuuden varjot olisivat oikeuttaneet repimään kutsun kahtia ja vieläpä polttamaan sen, mutta kolmikulmainen postikortti…
-
Värikkäiden sivujen välissä
”Älä huido sillä oksalla!” Havahduin ajatuksistani taas. Tien toisella puolella toruttiin riehuvia lapsia. Uusi ja remontoitu puistoalue houkutteli paljon enemmän leikkiviä, kuin se, missä itse olin. Lapsuudenkodin leikkipaikka oli menettänyt värinsä. Keinun metallirunko lohkeili ruosteista maalia ja hiekkalaatikko valutti sisältöään kulmista ulos. Hiekkakenttä oli kasvanut täyteen ja puinen auto oli tippunut jouseltaan. Matala rosopintainen muovipenkki…
-
Tänne halusin kuulua
Kuulen pienetkin piipitykset. Ne, joihin muut eivät reagoi Yksin reagoidessani, olen muiden silmissä hullu. Silmissäni te, jotka ette kuule miten löysä vissypullon korkki huutaa, liukuportaiden vilkkuvalo, ilmastoinnin rahisevat metalliosat ja muoviset näppäimet huutavat, olette hulluja. Nyt lähtee ajattelen ja yritän itsekin huutaa. Hiljaisuus kuitenkin täyttää keuhkoni, pysäyttää palleani ja liimaa huulet yhteen. En ole tyhjyyttä…
-
Tämä järvi on minun
Tämä järvi on kokonaan minun, koska minä löysin sen. Kelluin virran kuljettamana läpi syksystä kevääseen. Kesällä tästä heräsin, kuten olen jo monesti herännyt. Järven rannalla seisoo väritön tölli, pienen matkan päässä. Mökin sumeista ikkunoista voi nähdä sen laiturin, jolla nyt seison. Lankut narisevat jalkojen alla, pieni aalto iskee kannakkeisiin. Pian vetää itsensä pois ja iskee…
-
Reflektio
Näin Tommin vaappuvan kohti Vltavaa jo kaukaa. He, jotka päätyvät sanomaan, että mikään ei ole ikuista, eivät selvästi ole koskaan nähneet Tommin lenkkareita. Varpaat ovat kurkkineet niiden sivuista ainakin viimeiset kaksi kesää. Talvisin en ole tainnutkaan yleensä häntä nähdä, pohdin ja katsoin kelloa. Sovimme tapaamisen tšekkiläisravintolaan, koska molemmat löytäisivät sen helposti ja juna-asemalta oli todella…