Novelleja ja muita lyhyitä
-
Suuruuden kuolema
Nahkahäntäiset luikkivat soraa potkivien saappaideni rahisevia askeleita karkuun. Rottakaksikko löysi lähellä istuvan kerjäläisen takin alta turvapaikan. Koditon ei katso päin, vaan jatkaa edessään siintävien metalliputkien tuijottelua lasittunein silmin. Vaistomaisesti käännän katseeni samaan suuntaan. Muistan kurssilta, että nämä jylhät tornit pystytettiin aikoinaan juhlistamaan vapauttamme. Niitä juhlittiin ja palvottiin. Ihminen oli voittanut yhden neljästä perusvuorovaikutuksesta: painovoiman. Tie…
-
Miksi arkut eivät ole läpinäkyviä
”Mummi olisi tykännyt näistä koristeluista”, äiti rikkoi paksun ilman. Pidin ilmasta enemmän paksuna ja hiljaisena. Itse en uskonut, että mummi enää välittäisi tuon taivaallista arkkunsa ja silkkilakanansa väristä. Valkoinen silkki puistatti. Se korosti mummin kellertävää ja vahamaista ihoa. Yhtäkkiä ymmärsin kaikki puheet ja laulut sielusta. Mummi ei selkeästi ollut enää täällä. Ajatus lohdutti ja ahdisti…
-
Appelsiinit oli loppu
Viiltävän kylmä, loppusyksyinen räntä oli paraikaa satamassa muhkuraisen jääkerroksen päälle. Kauhistelin keliä oman aikani pölyisen ikkunalasin läpi, mutta päätökseni olin tehnyt jo aikaa sitten. Kauppaan piti päästä. Joku muu olisi saattanut hankkia nastakengät hyvissä ajoin ennen tätä jokavuotista talvea, tai ainakin sijoittanut sellaisiin kenkiin vaihdettaviin nastapohjiin. Itse en ollut vielä ilmeisesti kaatunut tarpeeksi pahasti, että…
-
Vielä seuraavatkin kymmenen vuotta
– Haluaisin nuolla sun varpaita, päätin sanoa pakollisten kuulumisten alkuvaihdon jälkeen. Vastapäätä istuva Merja meinasi sylkäistä oluet naamalleni, mutta kesti hartaasti kerätyllä kokemuksellaan nielaisuun asti, ennen kuin täytti pienen loossimme naurunröhötyksellään. En ehtinyt nauttia aiemmasta rohkeuteni keräämisestä kauaakaan. – En kestä noita sun juttuja! Merja kakosteli vieläkin ja pyyhki kyynelet nenäliinaan taittelemalla liinaan siistin kulman.…
-
Enkelin siipiväli
Jos se olikin ollut vain unta? Jos nuo kallionkokoiset aallot eivät olleetkaan räsäyttäneet laivaamme hammastikuiksi ja heittäneet minua pää edellä mastoon? Jos tämä olisikin vain… viikon kestänyt painajainen? Katsoin nojaamani puun kuorta, johon olin vetänyt seitsemän puukonviiltoa. En tosin muistanut, olinko vetänyt jo tänään, joten pistin yhden puolikkaan päälle. Rannekello näyttikin kahtatoista, eikä Aurinko tätä…
-
Huone 53
Kesäkuu oli vasta nuori. Unionin poliisin kansainvälisen rikosyksikön tukevarakenteinen tutkija läpivalaisi pientä ullakkohuoneistoa katseellaan. Ikkuna oli peitetty tylsän tavallisesti tinapaperilla. Paksu pöly rikkoi sileät pinnat. Lattialla makasi nuhjuinen patja, käsiveivattava taskulamppu ja pieni kirjoituslehtiö. Se oli varmaan tutkija Haderin etsimä päiväkirja. Hän selaili sen läpi, löytämättä juuri mitään mielenkiintoista. Pelkkiä tuherruksia kukista ja linnuista, pari…
-
Miten kehtaat?
– Voidaanko ottaa vielä yhdet? Sillä lähtee päivä paremmin käyntiin. Löysin anovat silmät lyhyiden kiharien alta. Vastasin katseeseen, miten nyt unisena kykenin. Pyysin Hennan eilen kaljalle ja noh, sain mitä halusin. Valehtelisin väittäessäni, ettenkö olisi nähnyt mahdollisuutta yhteiseen yöhön jo ennen kutsua. Tältä itsevarmuus tuntuu. – Niin mitkä yhdet? avasin ääntäni ja laitoin kasvoille omahyväisimmän…